MUISTOJEN HUIVI    Gm
         
         säv.+san.  O.Heinonen
         sovitus    A.Hyvärinen
         

         SAAVUIT RAJAN TAKAA, IHMISET SE JAKAA,
         PAISTOI PÄIVÄ AURINKOINEN.
         OPPII KAIKENLAISTA, OUDOISTAKIN MAISTA.
         TYYLI OLLA VOI MYÖS TOINEN.
         YSTÄVÄÄ SÄ VAILLA, VIERAILLA
         NYT MAILLA.
         KATSOIT MUA KAIPUUN SILMIN.
         TULLUT OLIT KAUKAA, KAUEMPAA KUIN LAUKAA,
         TUNSIT SANAT RAKKAUDEN.

         HUIVISI VAIN,
         SÄ KIEDOIT KAULAANI MUN,
         HUIVISI VAIN
         NYT SIITÄ ENÄÄ TUOKSUSI SAIN,
         SÄ SILLOIN OLIT AINOAIN.

         YKSIN OLIT VAINEN, MYÖS MÄ SAMANLAINEN
         TUNTENUT ET TURVAPAIKKAA.
         OPPAAN SAIT SÄ MUSTA, ANNOIT TUNNUSTUSTA,
         SOITIT MULLE BALALAIKKAA.
         LÖYSI KÄSI KÄTEEN, TUNSI LÄMMÖN
         SÄTEEN,
         SUUNI SUUTA VASTEN PAINUI.
         SAAPUI ERON HETKI, PÄÄTTYI KAUNIS RETKI,
         LOPPUI SATU RAKKAUDEN.

         HUIVISI VAIN,
         SÄ JÄTIT MUISTOKSENI
         HUIVISI VAIN.
         NYT SIITÄ ENÄÄ TUOKSUSI SAIN,
         SÄ SILLOIN OLIT AINOAIN.

         HUIVISI VAIN,
         SÄ JÄTIT MUISTOKSENI
         HUIVISI VAIN.
         NYT SIITÄ ENÄÄ TUOKSUSI SAIN,
         SÄ SILLOIN OLIT AINOAIN.

         HUIVISI VAIN,
         SÄ JÄTIT MUISTOKSENI
         HUIVISI VAIN.
         NYT SIITÄ ENÄÄ TUOKSUSI SAIN,
         SÄ SILLOIN OLIT AINOAIN.

         HUIVISI VAIN,
         SÄ JÄTIT MUISTOKSENI
         HUIVISI VAIN.
         NYT SIITÄ ENÄÄ TUOKSUSI SAIN,
         SÄ SILLOIN OLIT AINOAIN.